Käyttäjäkyselyt
Sisäilmasto- ja kosteusvauriotutkimuksissa käytetään ongelman/haitan paikallistamiseksi ja tutkimuksen rajaamiseksi. ns. käyttäjäkyselyitä eli viihtyvyyskyselyitä, katso Käyttäjäkysely.
Kyselyllä kartoitetaan mm.:
- Havaintoja kosteus- ja homevaurioista sekä niiden syistä
- Kokemuksia sisäilmaston laadusta eli lämpötilasta, vedosta, hajuista yms. koetuista haitoista
Käyttäjäkyselyllä ei selvitetä vastaajan oireita, oireiden kannalta olennainen tieto on ainoastaan mahdollisten oireiden liittyminen oleskeluun rakennuksessa.
Luottamuksellisuuden vuoksi käyttäjäkyselyihin vastataan nimettömästi, kyselyn alussa kuitenkin selvitetään pääasiallinen työhuone/-piste, jotta ilmitulleet ongelmat ja haitat pystytään kohdistamaan riittävän tarkasti rakennuksessa.
Örebro ja muut oirekyselyt
Sisäilmakyselyt ovat käyttäjäkyselyjä tarkempia kyselyjä, joilla selvitetään sisäilmaongelmien tai erilaisten tutkimusprojektien yhteydessä sisäilmasto oloja sekä henkilöillä esiintyviä oireita. Tämän takia tulokset ovat luottamuksellisia. Oirekyselyistä tavallisin on ns. Örebro-kysely. Oirekyselyiden tulkinta edellyttää erityisasiantuntemusta aiheesta.
Kyselyillä voidaan kartoittaa sisäilmaongelman olemassaoloa/ vakavuutta tai seurata korjausten vaikutusta. Oirekyselyt tulisi tehdä aina kaikille jota ongelma voi koskea tai satunnaisotoksella. Kyselyyn ei saa valita vain niitä, jotka valittavat oireita.
Kyselyä ei pidä tehdä ristiriitaisiinsa kohteissa tai työpaikoilla jossa on tuotannollisesta toiminasta johtuvia päästöjä. Koska oireiden yleisyyttä selvitetään ryhmätasolla, kyselyyn tulee osallistua vähintään 10 henkeä.
Sisäilmasto-ongelmien tutkimisesta
Mittaamisen merkitys sisäilmaongelman selvittelyssä
Hyvän sisäilman laatu voidaan varmistaa vain kyselemällä. Mittaamisella voidaan saada selville huonon sisäilma syy. Ilman oirekyselyä mittaaminen voi kohdistua sellaiseen tekijään, jolla ei ole mitään tekemistä ongelman kanssa tai mittaukset tehdään väärään aikaan väärässä paikassa. Kyselyn tekeminen on lähes aina välttämätöntä sisäilmaongelmissa. Yleensä mittauksia ei voida kohdentaa oikein ilman kyselyä.
Sisäilmaongelmissa mittaamisen tarkoituksena on osoittaa ongelman syy ja luoda pohjaa korjauksille. Sisäilman hyvää laatua ei voida varmentaa mittaamalla. Mikään mittaustulos (tai mikään mittaustulosten yhdistelmä), joka osoittaa tilanteen olevan ”normaali”, ei yksin voi osoittaa sisäilman laatua hyväksi.
Miten sisäilman laatu selvitetään
Sisäilmastokysely on hyvä terveydenhuollon menetelmä, joka kuvaa, miltä sisäilman laatu tuntuu, missä osissa rakennusta mitäkin ongelmia esiintyy, minkälaisia oireita ja mihin tekijöihin ne voivat liittyä. Rakennuksessa oleskelevien havainnot ja tuntemukset (mielipiteet) ovat tärkeä lähtökohta, sillä päivittäin tehdyt havainnot ovat luotettavampia kuin tarkimmatkaan mittaukset. Sisäilman aiheuttamat oireet sopivat moniin sairauksiin, joihin on muitakin syitä kuin sisäilman huono laatu. Haittojen selvittämiseen käytetään isolle joukolle suunnattuja kyselyitä, koska yksilötasolla on vaikeata tehdä johtopäätöksiä haittojen syistä.
Haittojen yleisyyttä arvioidaan:
- Kyselyillä
- Terveystarkastuksilla
- Sairauskertomustiedoilla
- Poissaolotiedoilla
- Lääkkeiden käyttötiedoilla
- Vertaamalla tietoja menetelmän viitearvoihin, yleisiin tietoihin tai vertailukohteen tietoihin
Mielipide on mielipide, eikä siitä saada objektiivista totuutta, mutta mielipiteiden kokonaisuudesta voidaan pyrkiä saamaan mahdollisimman objektiivinen kuva. Valitsemalla oikeat välineet oikeisiin tilanteisiin voidaan saada paljon objektiivisempi, oikeampi ja kattavampi kuva ongelmasta kuin kuulemalla vain muutamia henkilöitä valikoiduissa olosuhteissa.
Kosteusvauriotilanteen tutkiminen voi käynnistyä myös lääkärin vastaanotolla. Potilaalla voi olla jatkuva tulehduskierre tai työpaikkaan liittyviä jatkuvia flunssan tyyppisiä oireita. Työpaikalla voidaan työterveyshuollon toimesta tehdä sisäilmastoselvityksiä, joista ensimmäisenä vaiheena on oirekyselyn tekeminen.
Örebro- ja muut oirekyselyt
MM-40 -kysely eli Örebro-lomake on kehitetty Ruotsissa ja se on käytössä kymmenissä maissa. Suomessa se on otettu käyttöön 1990-luvulla. Kyselyn käyttöoikeus Suomessa on Työterveyslaitoksella, mistä saa neuvoja ja ohjeita sekä tulkinta-apua kyselyn suorittamisessa. Kyselyjen tekemisestä muodostuu henkilörekisteri, jonka pitämiseen tarvitaan lupa. Kyselyt ovat luottamuksellisia ja niiden tietosuoja sekä luottamuksen säilyminen täytyy varmistaa huolellisesti. Sairaus- ja oiretietojen kerääminen tulee jättää terveydenhuollon ammattilaisille.
Kysely on vakiomuotoinen, lyhyt ja käyttökelpoinen. Kyselyjen vakiomuotoisuus mahdollistaa käyttäjäkokemuksen kertymisen ja eri kohteiden vertailtavuuden, lyhyys taas parantaa sen palautusosuuksia.
MM-40 -lomake on kehitetty vain sisäilmaongelmiin. Lomaketta ei pitäisi käyttää sellaisessa ympäristössä, jossa esiintyy tuotannollisia päästöjä. Lomakkeen käytön kannalta raja-alueita ovat esimerkiksi laitoskeittiöt. Sisäilmaongelmissa MM-40 -kyselyä voidaan käyttää kaikkien erilaisten sisäilmaongelmien selvittämiseen. Se ei siis ole ensisijainen homekyselylomake, vaan mikrobihaittoihin on kehitetty MM-40 -kyselyn pohjalta eri lomakkeita.
Oirekyselyn suoritus
Milloin sisäilman laatu on riittävän hyvää?
Sisäilma on laadullisesti hyvää, kun tilaa käyttävät ovat sisäilmaan tyytyväisiä eikä siitä aiheudu terveydellistä haittaa. Määritelmä on subjektiivinen, mutta jos ilma koetaan hyväksi, se on hyvää. Jos taas sisäilma koetaan ongelmalliseksi, se on huonoa osoittivatpa mittarit mitä tahansa.
Käytännössä hyvän sisäilman laatu määritellään tyytymättömien osuudella. Esimerkiksi sisäilmaluokituksessa luokka S1 tarkoittaa 90 %:n tyytyväisten osuutta. Örebro -kyselyn tulkinta perustuu 80 %:n tyytyväisten osuuteen.
Oirekyselyjen suorittamiseen ryhmätasolla on kehitetty kyselykaavakkeita, joista Örebro- eli MM-40 -kysely on todennäköisesti käytetyin. Tämän lisäksi on olemassa Tuohilampi-kysely, jota käytetään yleensä vain tutkimustyössä. Tutkimustyön lisäksi Tuohilampi-lomaketta on usein käytetty käytännön selvityksissä. Örebro-lomake sisältyy Tuohilampi-lomakkeeseen. Lapsille ja nuorille on kehitetty omat kyselylomakkeet.
Mitä sisäilmakysely voi tuottaa?
Parhaimmillaan kyselyllä voidaan selvittää se, onko työpaikalla sisäilmaongelmaa ja kuinka suuri ongelma on. Lisäksi kysely antaa tietoa koetuista haitoista ja niiden mahdollisesta aiheuttajasta. Kyselyn tulostuksella voidaan ongelma-aluetta yrittää rajata rakennuksen tiettyihin osiin. Kysely voi toimia myös terveystarkastuksen pohjana ja sillä voidaan alustavasti seuloa mahdolliseen sisäilmaongelmaan liittyviä sairauksia. Kyselyä voidaan käyttää myös ongelman seurantaan joko korjausten jälkeen tai korjauksia odotellessa.
Örebro-kysely
MM-40 -kysely koostuu seuraavista osista:
- henkilötunnisteet
- taustatiedot (kysellään vain niukasti)
- työympäristön haittatekijät jaoteltuna neljään ryhmään
- veto
- lämpötila
- ilman laatu
- muut tekijät
- työjärjestelyt (kysellään hyvin niukasti)
- aikaisemmat sairaudet (allergiset sairaudet)
- sisäilmaan liittyvät oireet jaoteltuna kolmeen ryhmään
- yleisoireet
- limakalvo-oireet
- iho-oireet
- vapaamuotoinen lisätietoja-kohta.
MM-40 -lomakkeen haittana on, ettei siinä ole mukana kysymyksiä hengitystieinfektioista, terveyspalvelujen käytöstä tai eräistä harvinaisemmista mikrobialtistukseen liittyvistä oireista ja sairauksista.
Lomake on kehitetty vain sisäilmaongelmiin. Lomaketta ei pitäisi käyttää sellaisessa yhteydessä, missä esiintyy tuotannollisia päästöjä (esim. teollisuudessa maalin katkua). Sisäilmaongelmissa MM-40 -kyselyä voidaan käyttää kaikkien erilaisten sisäilmaongelmien selvittämiseen, ei siis pelkästään homeongelmien selvittämiseen.
Tulosten tulkinnassa on huomattava, että olosuhdekokemusten hajonta on suuri. Tavanomaisessakin työympäristössä viikoittain toistuvia haittoja raportoi 20…30 % työntekijöistä ja viikoittain toistuvia työympäristöön liittyviä oireita alle 20 % työntekijöistä. Tästä syystä tiettyä työympäristön sisäilmaan liittyvää haittaa pidetään merkittävänä vasta, kun yli 30 % vastaajista kokee haitan joka viikko. Osoitukseksi rakennusten sisäilman haitallisuudesta on osoittautunut 20 % oireilurajan ylitys. Koska yleisten, epäspesifisten oireiden esiintyvyys väestössä saattaa ajoittain nousta 15 %:iin, alle 20 %:n tuloksia ei pidetä poikkeavana (joissakin oireissa tämä raja on liian korkea).
Milloin kyselyä ei pidä tehdä
Tehtäessä kysely ristiriitaisiin kohteisiin on tulkinnassa katsottava, vaikuttaako riitaisuus vai ei. Esimerkiksi jos sisäilmaongelma on jo jakanut työpaikan työntekijät kahteen ryhmään, joista toiseen ryhmään kuuluvat uskovat sisäilmaongelman olemassaoloon ja toinen ryhmä kieltää kaiken.
Kysely ei sovellu työpaikkoihin, joissa on tuotannollisesta toiminnasta johtuvia sisäilman epäpuhtauksia, vaan tuotantotilojen sisäilman laatua tulee tarkastella tuotannosta aiheutuvien päästöjen avulla tai kohteeseen erikseen suunnitellulla lomakkeella.
Kyselyn käyttörajoituksena voidaan pitää sitä, että alle 10 hengen ryhmiä ei kannata kysellä. Parempi keino on suora haastattelu.
Lähdekirjallisuus
1. Elg P, ym. Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suomen lääkärilehti 18-19/98 vsk 53, ss 2149-2155.
2. Haahtela T, Hannuksela M, Terho E.O. (toim.) Allergologia. Luku 32. Sisäilma ja sen laadun parantaminen (Tari Haahtela, Erkki O. Terho). Kustannus Oy Duodecim. Jyväskylä 1999.
3. Haahtela T, Reijula K. Sisäilman terveyshaitat ja ehdotukset niiden vähentämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 1997:25. Helsinki 1997.
4. Husman T, Seuri M. Kyselyn asema sisäilmaongelmissa ja mitä sillä saadaan aikaan. Julkaisut / Hometta 2/ Luku 4. http://www.miame.net/
5. Opas Kosteusongelmiin ? rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen näkökulma. Leivo, V (toim.).Tampereen teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, Julkaisu 95. Rakennustekniikan osasto. Tampere 1998.
6. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.
7. Sisäilmastoluokitus 2000, Sisäilmayhdistys julkaisu 5. Sisäilmayhdistys ry, Rakennustietosäätiö, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen Liitto SKOL. Espoo 2001.
8. Majvik II -suositus Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely. Suomen Lääkärilehti 7/2007. s 655 – 664. Suosituksesta ja sen tausta-aineistosta on saatavissa eripainos, tilaukset: birje.maijala@fimnet.fi
Muuta kirjallisuutta
Susitaival P, Husman T (toim.) ja Tuohilampi-ryhmä. Tuohilampi-kysymyssarjat – Kyselylomakkeisto hengityselinten, ihon ja silmien yliherkkyyssairauksien väestötutkimuksia varten. Hakapaino Oy Kuopio 1996, 104 s.
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
