Korjausten seuranta

Korjaustoimenpiteiden periaatteet

Korjaustoimenpiteet voidaan esittää seuraavan luettelon muodossa:

1. Vaurion syy ja laajuus on selvitettävä ennen korjaustoimiin ryhtymistä.

• Rakenteita avataan riittävästi, jotta vaurioiden laajuus saadaan varmistetuksi. Selvitysten tekeminen edellyttää rakennus- ja LVI-tekniikan ammattitaitoa ja perehtyneisyyttä vaurioselvityksiin.
• Kosteusja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimusja korjausperiaatteet on esitetty mm. Ympäristöministeriön oppaissaKosteusja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28. ja Kosteusja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. Ympäristöopas 29. Lisää tietoa löytyy myös Kosteusja sisäilmatietopankin kohdista  Ongelmien tutkiminen ja  Kunnossapito ja korjaaminen.

2. Vaurion aiheuttanut syy poistetaan.

• Vaurioiden rakennustekniset syyt ovat aina selvitettävissä ja korjattavissa, mutta joskus kustannukset voivat nousta kohtuuttomiksi. Tämän vuoksi korjausten toteuttamistapa harkitaan tapauskohtaisesti. Korjaussuunnitelman laatimisessa tulee käyttää korjausrakentamiseen erikoistunutta asiantuntijaa.

3. Purkuja korjaustöiden työhygieniasta huolehditaan.

• Korjausja erityisesti purkutöiden aikana altistutaan homepölylle, joten asukkaiden olisi syytä oleskella muualla. Korjattavat tilat erotetaan muista tiloista ennen rakenteiden avaamista ja tila alipaineistetaan, jos mahdollista. Purkuja korjaustyön tekijöiden tulee huolehtia henkilökohtaisesta suojautumisesta.
• Tilojen käyttäjien ja rakennustyöntekijöiden mikrobialtistuminen on estettävä purkuja korjaustoimien aikana. Tutkimusten mukaan erityisesti purkuvaiheessa ja rakenteiden kuivuessa kosteusvauriomikrobeja siirtyy huoneilmaan. Toimintojen keskeyttäminen korjattavissa tiloissa korjausten ajaksi on usein tarpeen. Ympäröivän alueen kontaminoitumista (=saastumista) vähentää korjausalueen osastointi ja alipaineistus. Katso  Homepurku  ja  Rakenteiden kuivatus.

4. Mikrobikasvusto poistetaan.

• Altistuslähteen poistamiseksi uusitaan kaikki vaurioituneet ja kontaminoituneet materiaalit. Materiaalit ja rakenteet, joita ei voida uusia (uusiminen on erittäin vaikeata, esimerkiksi kantavat rakenteet), kuivatetaan ja mikrobikasvusto poistetaan esimerkiksi höyläämällä, hiomalla tai harjaamalla. Puhdistettavat pinnat pestään yleispesuaineella. Rakenteiden kuivuus tarkastetaan mittauskin ennen niiden peittämistä.
• Rakennusteknisten korjausten lisäksi on syytä korostaa korjausten terveydellisiä näkökohtia. Vaurioalueelta on poistettava kaikki mikrobikasvustot ja niiden vaurioittamat materiaalit, vaikka niitä lujuutensa puolesta voitaisiin ehkä vielä käyttää. Vaurioituneita materiaaleja on poistettava vaurioalueen rajakohdasta terveelle alueelle tapauksesta riippuen 500…1000 mm:n matkalta. Kaikki mikrobivaurioitunut materiaali on poistettava työmaalta suljetuissa säkeissä tai suljetuissa astioissa.

Kemiallisen torjunnan keinot

• desinfiointija homeenestoaineet, kuten muutkaan kemiallisen torjunnan keinot, eivät korvaa edellä esitettyjä toimenpiteitä. Niitä voidaan käyttää täydentävänä käsittelynä erikoistilanteissa, esimerkiksi jos vaurioitunutta pintaa ei voida poistaa. Aineiden käyttöohjeet ja käyttöturvallisuustiedotteet on syytä tuntea tarkoin.

5. Loppusiivouksen on oltava perusteellinen.

• Purkutöiden yhteydessä ilmaan leviää runsaasti mikrobeja. Siksi korjatuissa tiloissa tulee tehdä perusteellinen loppusiivous kaikille pinnoille, jotta mikrobijäämät saadaan poistetuksi, enne kuin tilat otetaan uudelleen käyttöön. Katso  Homepölysiivous.

Korjaustoimenpiteiden onnistumisen valvonta

Kosteusja homevaurioiden korjaaminen edellyttää erityistä perehtyneisyyttä rakenteiden kosteustekniseen käyttäytymiseen ja korjausrakentamiseen. Tilaajan tulee varmistaa korjausten ammattitaitoinen suunnittelu ja valvonta, samoin kuin rakennustyön ammattitaitoinen ja huolellinen suoritus. Valvontatehtävät voi suorittaa esimerkiksi korjaustyön suunnittelija.

Suunnitteluja korjaustyö tulee dokumentoida huolellisesti. Suunnitelmat päivitetään koko korjaustyön ajan siten, että suunnitelmiin tulee rakenteiden todellinen tilanne. Työvaiheiden osalta laaditaan kuvaus tehdyistä toimenpiteistä, merkitään muistiin käytetyt materiaalit ja puhdistus-/desinfiointikemikaalit sekä kosteuden mittauspaikat ja -tulokset. Raportointia täydennetään valokuvauksella.

Korjausten onnistumisen seuranta tulee suunnitella jo korjaussuunnittelun yhteydessä. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi mikrobinäytteiden avulla tai sisäilmastokyselyillä. Mikrobinäytteitä voidaan ottaa aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua korjausten valmistumisesta, mutta näytteet tulisi mieluiten ottaa samaan vuodenaikaan kuin ennen korjausta otetut näytteet. Mikrobimittaukset ovat tarpeettomia korjausten aikana ja välittömästi niiden jälkeen, ellei kyseessä ole työhygieeniset mittaukset.

Korjausten seuranta

Korjauskohteen seuranta yleensä

Jokainen korjattu sisäilmaongelmakohde vaatii seurantaa. Seurantaa tulee tehdä mm. seuraavista syistä

• oliko arvio sisäilmaongelman syystä oikea
• korjattiinko kaikki vauriot ja haitan aiheuttajat
• olivatko korjaukset riittävät
• toistuuko vaurio
• hävisivätkö haitat.

Jos korjausten jälkeen terveyshaitoissa ei tapahdu mitään, on todennäköistä, että korjatuilla kohdilla ei ole ollut mitään vaikutusta varsinaiseen haitan aiheuttajaan.

Jos taas haitat lievenevät, mutta eivät lopu kokonaan, on mahdollista, että vain osa vaurioista korjattiin tai korjaukset olivat muutoin riittämättömät.

Joskus saattaa käydä niin, että pyrkimys sisäilman laadun parantamiseen, johtaa ongelmien pahenemiseen.

Seurannan luonne

Seuranta on sekä käyttäjien/asukkaiden että rakennuksen omistajan ja huoltajan suorittamaa seurantaa.

Seurannan sisältö vaihtelee kohteittain ja siihen vaikuttaa muun muassa

• ongelman luonne
• ongelman laajuus
• altistuneiden määrä
• todettujen oireiden ja sairauksien luonne.

Seurantaa voidaan tehdä usealla tavalla

• rakennustekninen seuranta
  • rakennus ja siinä olevat talotekniset laitteet toimivat suunnitellulla tavalla
  • tilat ovat siinä käytössä, mihin ne on suunniteltu
  • mahdollisten kosteusvaurion merkkien ilmaantumisen tarkkailu ja raportointi
• indikaattorisuureiden seuranta
  • lämpötila, kosteus ja ilman liike
  • tarkkailu toistuvilla mittauksilla
• mikrobinäytteiden toistettu ottaminen
  • mikrobinäytteiden ottaminen kuuluu seurantaan, jos alkuperäisessä haitassa on ollut kyse kosteusja homevaurioista
  • mikrobinäytteitä otetaan pääasiassa ilmasta ja pinnoilta
  • ennen näytteen ottoa on tehtävä perusteellinen homesiivous
• VOC -, yms. seuranta
  • seurataan näytteenotolla
• käyttäjien havaintojen rekisteröinti
  • käyttäjiä neuvotaan korjauskohteen tarkemmasta havainnoinnista käytön aikana
  • neuvotaan kuka on yhteyshenkilö, jos jotakin epäilyttävää todetaan
• oireiden ja sairauksien seuranta
  • terveyden seuranta voidaan tehdä terveydenhuollon toimenpiteinä kyselyin, haastatteluin, terveystarkastuksin, laboratoriokokein tai oireseurannalla
  • kyselyä ei voi käyttää, jos sitä ei ole käytetty ennen kohteen korjaamista
  • jos kyselyä käytetään, tulisi uusintakysely tehdä samaan vuodenaikaan kuin alkuperäinen kysely.

Yleisesti on todettava, että mitä hankalampi ja laajempi vaurio on ollut ja mitä vaikeampia terveyshaittoja vaurioon on liittynyt, sitä välttämättömämpi tarkka seuranta on.

Seurannassa mahdollisesti käytettävien laboratoriokokeiden määrä on pieni.

Mikäli seurannassa havaitaan, että haitat eivät ole korjaustoimenpitein poistuneet, tehdään tilanteesta uudelleenarviointi. On mahdollista, että koko prosessin ajan on huomio kiinnittynyt sisäilmaongelman kannalta väärään altisteeseen ja väärään ongelmaan.

Seurantaa täytyy valvoa ja ohjata. Tätä varten ei yleensä kannata perustaa erillisiä seurantaryhmiä, vaan käyttää olemassa olevia organisaatioita ja tarvittaessa vahvistaa niitä muilla henkilöillä.

Seuranta-ajan tulee olla riittävän pitkä. Ensimmäiset seurantamittaukset kannattaa tehdä vasta 2-4 kk kuluttua korjauksen valmistumisesta. Seurantaa on syytä jatkaa ainakin 1 vuoden ajan.

Terveydellisen seurannan on oltava vähintään 1 vuoden pituinen.

Lähdekirjallisuus

1. Elg P, ym. Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suomen lääkärilehti 18-19/98 vsk 53, ss 2149-2155.

2. Opas kosteusongelmiin (toim. Leivo V). Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto. Tampere 1998.

3. Seuri M. Riskinarviointi sisäilmaongelmissa ? riskinarviointi ja riskinhallinta. Luentolyhennelmä. Kuopio 1999.

4. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.

Muuta kirjallisuutta

Kosteusja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997.

Kosteusja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. Ympäristöopas 29. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997.

Kosteusja homevaurioituneiden rakenteiden purku, turvalliset työmenetelmät. Ratu-kortti 82-0088. Rakennustieto Oy. Helsinki 1997.

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry.  (2008)