Sisäilman tekijät

Sisäilman laatu

Sisäilma voidaan jakaa Sisäilmastoluokituksen 2000:n mukaisiin kolmeen laatuluokkaan: S1 on yksilöllinen, S2 on hyvä ja S3 on tyydyttävä sisäilmasto. Sisäilmayhdistys on yhdessä rakennusalan asiantuntijoiden kanssa laatinut Sisäilmastoluokitus 2000:n, jossa annetaan sisäilmaston tavoitearvot, jotka koskevat mm. lämpötilaa, hiilidioksidia, radonia, ammoniakkia ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.

Rakennuksen vaikutus sisäilmaan

Rakennuksen sisäilman laatuun vaikuttavat ilmanvaihtoratkaisut, rakennuksen sijainti, rakennustapa, rakennusmateriaalit, käyttö ja sääolot.

Ilmanvaihdon toimivuudella on ensisijaisen tärkeä vaikutus rakennuksen sisäilmaan. Lisäksi mm. rakennuksen sijainti ilman epäpuhtauslähteiden läheisyydessä (liikenne, teollisuus tms.) tai radon-alueilla voi vaikuttaa sisäilman laatuun. Suunnittelulla vaikutetaan mm. rakenteiden kosteusrasituksen sietokykyyn (rakennesuunnittelu, materiaalivalinnat ja ns. riskirakenteet). Kosteusvaurio lisää ja muuttaa rakennuksen sisäilman mikrobistoa (homeet ja bakteerit) sekä kemiallista koostumusta (mm. VOC) tavanomaisesta. Rakennuksen käyttötarkoitus (koulu, sairaala, toimisto tms sekä vuodenaikoihin liittyvä sään vaihtelu (mm. lämpötila, kosteus ja tuuli) vaikuttavat sisäilman laatuun.

Sisäilmastoon vaikuttavia tekijöitä

Hyvän sisäilmaston edellytyksenä on riittävä ilmanvaihto ja toimivat rakenteet, joilla voidaan vaikuttaa useimpiin sisäilmastotekijöihin. Sisäilmastotekijöitä:

• sisäilman kaasumaiset yhdisteet
  • ammoniakki
  • formaldehydi
  • haihtuvat orgaaniset yhdisteet
  • materiaalien kemialliset yhdisteet
  • otsoni
  • tupakka

• sisäilman hiukkasmaiset epäpuhtaudet 
  • huonepöly
  • liikenteen tai teollisuuden hiukkasmaiset epäpuhtaudet
  • mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet
  • ihmisten vaatteissaan kantamat sekä eläimistä irtoava hilse
  • tupakan savu
  • asbesti

• fysikaaliset
  • ilman kosteus
  • lämpötila ja pintojen lämpötilaerot
  • ilman liike
  • säteily (radon)
  • valaistus
  • melu

Katso myös  Sisäilma, sisäilmasto ja hyvä sisäilma

Suunnittelun vaikutus

Rakennuksen sisäilman laatuun vaikuttavat rakennuksen sijainti, rakennustapa, rakennusmateriaalit, ilmanvaihtoratkaisut, käyttö ja sääolot.

Kaavoituksella vaikutetaan siihen, sijaitseeko rakennus ilman epäpuhtaus- tai melulähteiden läheisyydessä (liikenne, teollisuus tms.) tai radon-alueilla. Suunnittelulla vaikutetaan mm. rakenteiden kosteusrasituksen sietokykyyn (materiaalivalinnat ja ns. riskirakenteet). Rakennuksen käyttötarkoitus (koulu, sairaala, toimisto tms.) ja ilmanvaihdon toimivuus sekä vuodenaikoihin liittyvä sään vaihtelu (mm. lämpötila, kosteus ja tuuli) vaikuttavat sisäilman laatuun.

Suunnittelussa huomioitavaa:

• Ulkoilman laatu (teollisuuden, liikenteen, peltojen, vanhojen kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistamon tms. läheisyys)
• Maaperä (radon)
• Yleiset ilmastotekijät (lämpötila, kosteus, tuulen suunta ja nopeus, sade ja auringonpaiste)

Rakennuksen käytön vaikutus sisäilmaan

Ihmisen toiminta, käytetyt sisustusmateriaalit, tupakointi, harrastukset, jne. vaikuttavat oleellisesti sisäilman laatuun. Hengitys kuluttaa happea ja tuottaa hiilidioksidia, ruoan valmistuksessa syntyy kosteutta, vaatteista ja tekstiileistä irtoaa hiukkasmaisia ja kemiallisia epäpuhtauksia.

Lemmikkieläimet lisäävät ärsyttävien ja allergisoivien epäpuhtauksien pitoisuutta sisäilmassa. Lemmikkieläinten rehuissa ja kuivikkeissa voi olla punkkeja ja mikrobeja. Huonekasvit voivat aiheuttaa allergiaa.

Siivoustiheys, siivousmenetelmät ja siivouksen laatu vaikuttavat oleellisesti pölyn määrään ja siis sisäilman laatuun. Siivousaineet sisältävät liuottimia ja hajusteita, jotka voivat huonontaa sisäilman laatua. Liiallinen vedenkäyttö kuivien tilojen siivouksessa voi johtaa rakenteiden kosteusvaurioihin.

Sisäilman lämpötila on keskeinen viihtyvyystekijä. Korkea lämpötila laskee talvella sisäilman suhteellista kosteutta, jolloin liiallinen kuivuus rasittaa ihoa ja hengityselimiä. Lisäksi korkea lämpötila lisää kemiallisia emissioita.

Rakennuksen suunnitelman mukaisella oikealla käytöllä voidaan estää rakenteiden vaurioituminen ja siitä aiheutuva sisäilman laadun huononeminen.

Katso myös  Sisäilman vaikutukset

Lähdekirjallisuus

1. Haahtela T, Nordman H, Talikka M. Sisäilma ja terveys. Allergialiitto. Loimaa 1993.

2. HTP-arvot 2002. Työsuojelusäädöksiä 3. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto, Kemian työsuojeluneuvottelukunta. Tampere 2002.

3. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.

4. Sisäilmastoluokitus 2000, Sisäilmayhdistys julkaisu 5. Sisäilmayhdistys ry, Rakennustietosäätiö, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen Liitto SKOL. Espoo 2001.

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)