Rakenteisiin voi kosteuden seurauksena syntyä mikrobiologisia vaurioita (homehtuminen ja lahoaminen) ja kemiallisia/fysikaalisia vaurioita (aineiden hajoaminen, kuten emissiot ja ruostuminen, sekä muodonmuutokset).
Kosteusvaurioita syntyy, mikäli rakenteen kosteuspitoisuus on liian korkea liian kauan.
Mitä tarkoittaa liian korkea ja liian kauan?
Yksiselitteistä vastausta ei ole. Eri vauriotapahtumat alkavat tapahtua eri kosteuspitoisuuksissa, ja eri materiaalit vaurioituvat eri tavalla. Vaurioitumista yleensä nopeuttaa lämpötilan nousu.
Miten rakenteisiin muodostuu liian korkea kosteuspitoisuus?
Rakenteiden kosteuspitoisuuteen vaikuttaa rakenteisiin tuleva kosteusvirta, rakenteista poistuva kosteusvirta sekä rakenteen kyky sitoa kosteutta, kuva 1. Mikäli rakenteeseen tulee enemmän kosteutta kuin sieltä poistuu, alkaa rakenteen kosteuspitoisuus nousta ja rakenne voi vaurioitua. Mikäli rakenteella on suuri kosteudensitomiskyky, kestää kosteuspitoisuuden nousu kauemmin niin korkeaksi, että rakenne alkaa vaurioitua.
Kuva 1. Rakenteiden kosteusvaurioitumisen yleisperiaate.
Rakenteissa tapahtuva kosteusvirta muodostuu pääasiassa neljästä eri kosteuden siirtymismuodosta; veden painovoimainen ja veden kapillaarinen siirtyminen, veden ja vesihöyryn siirtyminen ilmavirtauksien mukana ja vesihöyryn siirtyminen diffuusiolla. Kts.
Kosteuden siirtyminen.
Kaikki kosteuden siirtymismuodot vaikuttavat rakenteissa enemmän tai vähemmän, yhtäkään niistä ei voi unohtaa. Tyypillisin ongelmien aiheuttajana on veden painovoimainen siirtyminen. Vesi valuu rakenteissa sellaiseen paikkaan, josta se ei pääse tarpeeksi nopeasti pois, eli poistuminen tapahtuu esimerkiksi diffuusiolla, joka on hyvin hidas kosteuden siirtäjä.
Katso myös:
Rakenteiden lämpötekniikka
Materiaalien kosteustekniset ominaisuudet
Kosteuden siirtyminen
Kirjallisuutta
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö. Kappale 3.2.2 kohta Homehtumisriski s.37…39
Betonilattiat 2000, BY 45, BLY 7, Suomen Betonitieto Oy, Helsinki 2000. Kappale 4.3.1.3 Kosteuden enimmäisarvot s 130…132.
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö. Kappale 3.2.2 kohta Homehtumisriski s.39…40
Lähdekirjallisuus
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
