Tutkimuksen systematiikka
Tutkimuksen keskeiset periaatteet ovat
- Tutkimukselle on oltava / annettava riittävät lähtötiedot
- Tutkimus tulee suunnitella: ensin suunnitellaan mitä mitataan ja miksi ja vasta sitten mennään mittamaan
Kuntotutkimuksessa selvitetään rakenteiden korjaustarve, eli käytetyt rakenteet ja niiden riskit, vauriot, niiden tyyppi, syyt, laajuus, aste, vaikutukset ja eteneminen sekä syntymekanismi. Tarkoituksena on määrittää vaurion ja sen syiden poistamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja arvioida lisätutkimusten ja jälkiseurannan tarvetta.
Kuntotutkimuksen vaiheet
Normaalisti kosteusvaurion kuntotutkimus etenee kuvan 1 kulkukaavion mukaisesti.
Kuva 1. Kuntotutkimuksen kulku.
Oire- ja viihtyvyystapauksissa on syytä tehdä yhdistetty kosteusvaurio- ja sisäilmatutkimus. Katso
Sisäilmatutkimuksen käyttötarkoitus.
Kuntotutkimuksen eteneminen
Kosteusvaurioiden tutkiminen voidaan jakaa taulukossa 1 esitettyihin vaiheisiin, joiden suorittamista ja hallitsemista voidaan edellyttää kuntotutkijalta
Taulukko 1. Kosteusvaurion kuntotutkimuksen vaiheet.
| 1. Rakennetyyppien selvittäminen:
- Materiaalit ja niiden ominaisuudet.
- Veden- ja kosteudeneristeiden olemassaolo ja kunto.
- Tuulettumiseen ja veden poistumiseen vaikuttavat tekijät.
- Lämpötilasuhteet ja lämmöneristykset.
- Maaperän rakennekerrosten ominaisuudet.
2. Kosteusrasitusolosuhteiden selvittäminen:
- Kosteuslähteet.
- Kosteuden sitoutumis- ja siirtymistavat sekä mahdollinen kertyminen ja kuivuminen.
- Kosteuteen vaikuttavat olosuhdetekijät ? lämpötila, kosteuspitoisuus, ilmanvaihto, painesuhteet ja rakennuksen käyttötavat.
3. Mahdollisten vauriotapojen selvittäminen ja niiden vaikutusten ja prioriteettien arviointi. 4. Tutkimuksen suunnittelu. 5. Havaintojen tekeminen kohteesta:
- Suunnitelmista.
- Aistinvaraisesti.
- Kenttäkokein.
- Laboratoriokokein.
6. Analysointi havaintoihin perustuen:
- Ongelman poistavien korjaustapojen ideointi.
7. Raportointi analyysiin perustuen
|
Tarkastelussa tulee ottaa huomioon olosuhteiden muuttuminen vuodenaikojen ja sään muuttuessa sekä myös harvinaiset ja aiemmin vaikuttaneet rasituslähteet. Taustatietojen pohjalta ideoidaan rakenteen kosteusteknisiä toimintamalleja. Esityön pohjalta suunnitellaan tarvittavat tutkimukset ja laaditaan tutkimussuunnitelma.
Tutkimussuunnitelman mukaisesti tehdään havaintoja kohteesta. Havainnoksi käsitetään vain huomiot, jotka on kirjattu niin, että ne ovat myös muiden osapuolten todennettavissa.
Rakenteiden tutkimusmenetelmät voidaan jakaa seuraavasti.
- Aistinvaraiset menetelmät.
- Mittaukset rakenteiden pinnalta.
- Mittaukset rakenteen sisältä.
- Rakenteiden avaaminen, endoskooppitutkimus ja purkaminen.
- Materiaalinäytteiden otto ja analysointi.
- Mikrobitutkimukset.
Ensisijaisesti tulee tehdä systemaattisia aistinvaraisia havaintoja ja kenttäkokeita, joiden perusteella arvioidaan laboratoriotutkimuksien tarve. Rakennetyyppien varmistamiseksi tai selvittämiseksi on usein tarpeen tehdä avauksia, porauksia tai tutkimusaukkoja. Avauksia on syytä tehdä, jos rakenteista ei löydy dokumentteja tai on, esimerkiksi rakennusajan rakennustavan tai hankalasti toteutettavien ratkaisujen takia, syytä epäillä, että rakenteet on tehty kuvista poiketen.
Havaintojen pohjalta analysoidaan rakenteen kosteustekninen toimintatapa, vaurioiden tyyppi, laajuus, syyt, vaikutukset ja eteneminen. Lisäksi pohditaan mahdollisia korjausvaihtoehtoja. Vaurioiden vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon haitat käyttäjille ja rakenteille.
Jos kuntotutkimuksia on tehnyt useampi kuin yksi asiantuntija tai on tehty useita erillisiä kuntotutkimuksia, lopulliset johtopäätökset tuotetaan analysointivaiheessa asiantuntijoiden yhteistyönä. Tutkimusmenetelmiin perehtynyt sisäilma- ja kosteusvaurioasiantuntija voi myös yhdistää tulokset kunkin asiantuntijan tekemien analyysien ja tulosten pohjalta.
Kuntotutkimuksen loppuraportissa tulee arvioida korjaustapoja ja -mahdollisuuksia sekä esittää ennuste vaurioiden kehittymisestä. Lisäksi esitetään selkeästi tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset sekä rakenteet, niiden nykytila ja riskit.
Kuntotutkimustulosten perusteella esim. rakennuttajan edustaja voi laatia hankesuunnitelmaa vastaavan lyhyen toimenpideohjelman.
Lähdekirjallisuus
1. Torikka, K., Hyyppöläinen, T., Mattila, J. ja Lindberg, R. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus. HKR-Rakennuttajan julkaisuja 1999. 106 s.
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
